Avoveteen

Eilen oli se päivä kun sitten laitoin märkäpuvun päälle ja painelin järveen.

Matkaahan ei tullu kuin 300 metriä erään paikalla olleen naisen mukaan, sen sijaan kello väitti matkaksi 270 metriä, mikä on huima suoritus 😃

No, joka tapauksessa lainapuku päällä ja pulikoidessa fiilis oli ihan jees.. Ensimmäisen huomio oli että kelluin kuin korkki. Ja toinen että vauhti uidessa oli vähän eri luokkaa kuin altaassa, kiitos sen kelluttavan kokovartalokondomin. Kolmas että uimalakki olisi ollut ihan jees. Vaikka ilma oli +28 asteista, vesi ei ja äkkiä alkoi nuppi kylmettyä.

Lopputuloshan oli että tulin siihen Lopputulokseen että ko. lainapuku on ihan riittävä ensimmäiselle ja todennäköisesti viimeiselle triathlonilleni, mutta ihan varuiksi nyt kuitenkin tilasin itselleni ihan oman. Ja koska tilasin ja vaikka olin etukäteen soittanut liikkeeseen ja selittänyt kokoni ja nyt suunnilleen tiedän miltä märkäpuvun pitäisi tuntua päällä, sovin että mikäli se nyt ei ole oikean kokoinen voin lähettää takaisin ja vaihtaa kokoa - mikä nyt netistä tilatessa on ihan itsestäänselvyys - jos märkäpukua ei lasketa uima-asuksi.

Mutta kun ei ole hajua koska ja minkäkokoinen märkkäri sitten postilaatikkoon saapuu, lähtökohtaisesti vedän itse "kilpailun" tuolla lainaamallani puvulla.

Edelleen hengissä ja treenit kulkee

Kevät toi vähän yhtä ja toista, ihan kaikki ei mennyt aivan nappiin, osa sitten sitäkin paremmin.

Olin jatkuvasti kipeä, flunssaa ja vatsatautia, pyöräilin väärillä kengillä ja nilkka otti osumaa, välissä treenasin 9 tuntia viikossa, välillä kaksi. Löysin uudestaan venyttelyn ja viisi päivää vain venyttelin, väliin en ottanut juoksu askeltakaan kolmeen viikkoon, tosin kävelin sitäkin enemmän.

Osallistuin Vantaan extreme runiin, juoksin 8km ja nollasin pään totaalisesti sen jälkeen. Ihan keski-oluella. Sen jälkeen en taas juossut. Uin ja pyöräilin.

Sitten saapui viikko jonka lauantaina oli HCR.. Maanantaina olo oli enemmänkin vitut kuin jeejee, en ollut juossut lainkaan exreme runia lukuunottamatta n. kolmeen viikkoon ja exreme runin jostain syystä kengillä joilla olin ajatellut juosta HCR:n ja ne oli juuri sen näköiset. Ja kokemusta tiesin ettei niistä enää kenkiä tulisi, eikä uusia olisi oikein voinut ajaa sisäänkään. Joten niillä sitten. Isoimmat mudat pois ja pesin sisältä pohjalliset. Päätin etten juokse ennen puolikasta maratonia vaan pyöräilen sen viikon.

Keskiviikkona etsin Lohjan triathlonin järjestäjien meili osoitteen ja ajattelin siirtää sprinttimatkan pikamatkaksi, mutta päätin tehdä sen vasta HCR:n jälkeen.

Kisa aamuna istuin sitten Telia 5g Areenan ulkorappusilla ja mietin joulukuussa ilmoittamaa tavoiteaikaa, 2.35:00 ja tuumin että olen iloinen jos pääsen alle 2.59:59 maaliin. Mietin myös jos vaan lähtisi kotiin. Mutta painelin varustesäilytykseen ja vedin juoksukamat päälle, numerolapun rintaan ja painelin lähtöalueelle haahuilemaan. Maaliin päädyin ajalla 2.11:55 mikä oli pienoinen yllätys sekä itselleni että varmasti kaikille jotka tiesi että olen menossa puolimaratonin juoksemaan.

Yksi onnistuminen kantaa pitkälle.

Sunnuntaina juoksun jälkeen pakkasin pyörän sivulaukkuihin eväitä ja vettä ja lähdin polkemaan jalat toimiviksi kevyellä 45 km lenkillä ja tiistaina olin taas uimahallilla kauhomassa uuden ennätyksen kilometrille, 24min ja rapiat. Tällä viikolla uintia on tullut reilu 3 kilometriä ja pari vielä tulee lisää. Juossut en ole mutta pyörää on tullut sotkettua se edestä.

Eli tavoitteita on edelleen sama kuin ennenkin, triathlonin sprinttimatka. Ja nyt on jopa olo että se oikeasti on mahdollista 😊

Aina ei voi vain treenata.. 

Ennätykset paukkuu..

Kävin lauantaina uimassa.

Perjantaina venyttelin 90 minuuttia.

Lauantaina uin 1700 metriä.

Taidan venytellä jatkossakin..

Kerrassaan hämmentävää miten asiat vaikuttavat toisiinsa.

Eihän nuo nyt ole täysin yksi yhteen koska niin siksi. Todellisuudessa uin altaan toiseen päähän rintaa ja vaparia takas. Vaikuttaa noihin matkoihin todella paljon. Kuten myös se että olin jo etukäteen päättänyt että uin yli kilometrin.

Niin tai näin, venyttely jatkuu. Ei siitä haittaakaan ole.

Eilen uin 1500m ja tänään venyttelin 40 minuuttia.

Noh, ainakaan ei hartioita kiristä ja ikuisuusonglma pohkeet alkaa nyt jo ilmoittaa jonkinlaisia elpymisen merkkejä.

Toinen lähes yhtä käsittämätön asia on, että olen saanut kommenttia yleisestä olemuksestani. Ryhti on parantunut jne.

Sekään ei ole huono..

Näillä mennään.

Nyt alkaa olla kohdillaan

Noita matkoja pitäs saada vähän pidemmäks, vaan jostain pitäisi repiä vuorokauteen tunti lisää aikaa..

Kävellen kesäkuntoon

Toissapäivänä, sunnuntaina siis, rykäisin niin sanotusti triathlonin pitkillä vaihtoajoilla ja eilen sitten oli idean olla tekemättä mitään.

Idea oli aivan loistava, mutta kävin kuitenkin kävelyllä. Suunnitelmissa oli kävellä lähikauppaan ja takaisin. Jotenkin sain sen venytettyä 8.3 kilometriin ja kulutettua siihen 1.20'00 aikaa. Noin. Eli ihan kohtuullista kävelyvauhtia.

Tänään on sitten se lepopäivä, vaikka alkuperäinen tarkoitus oli mennä uimaan. Kello raksuttaa palautumisajaksi nyt 76 tuntia, vaikka ihan siltä kropassa ei tunnu, pidetään nyt vuorokausi taukoa ja siitä sitten taas liikkumaan.

Kuntotesti tyyliin ääliö

Tää kuu on alkanut toisin kun tuo edellinen. Hyvin.

Ensimmäinen päivä kävin ottamassa ensimmäinen tunnin rintauinnin tekniikkaa. Pelkkä potkua tunti, matkaahan siinä ei tullut mutta ideaan pääsin kiinni.

Lauantaina sitten kävin polskuttelemassa kilometrin vaparia noin kuusi minuuttia nopeammin kuin edellisenä keskiviikkona ja eilen sitten vetäisin toisenlaisen treenin.. Ääliön kuntotestin, ihan vain koska kokopäivänä ei muuta tekemistä ollut.

Aamupäivällä keräsin kimpsut ja kampsut, hyppäsin autoon ja ajoin uimahallille ja vetäsin 1000 metriä vapaauintia aikaan 00.28'41. Ei mitään täysiä painamista mutta on sitä hitaamminkin uitu.

Uimahallilta ajoin takaisin luukkuun jota kutsun paikaksi jossa nukun, vedin naamariin terveellisen mikroaterian, istuin hetken ja kuskasin pyörän pihalle.

Tunti hangessa - ihan pyörätiellä tosin - ajelua ilman matkan mittaamista. Ilman matkan mittailua siksi, että tuossa säässä sotkeminen ei ole siitä kiinni. On tullut ajettua kevyempiäkin lenkkejä joissa aika aika tai matka on ollut vähintään tuplat.

Fillaroinnin jälkeen tein ruokaa, söin, luin uutisia ja tuijotin hetken televisiota, vaihdoin toiset releet päälle ja lenkkarit jalkaan. Ajatuksena ei edes ollut juoksu vaan kevyt hölkkä tai reipas kävely. 7.14km aikaan 1.07,04, mikä ainakin itselleni on reipasta kävelyä. Pienenä lisänä selässä reppu ylimääräisellä 6kg:n painolla.

Näin jälkikäteen ajateltuna eihän tuossa nyt mitään järkeä ollut, kokopäivän projekti kaikkine taukoineen, mutta illalla sänkyyn mennessä fiilis oli suht huippu.

Vielä suurempi yllätys oli ettei tänään satu mihinkään 😂

Taas lähtee

Noniin. Ja vi..u sentään.
Työpaikan ilmanvaihtoa on hoidossa eikä enää tarvitse aamulla niistää kuivaa verta eikä illalla yskiä pölyä ja itiöitä keuhkoista.

Akillesjänne ongelma on selvitetty ja se taas toimii, kengissä pitää vaan olla kunnon pohjalliset ja uida nilkat rentona.

Tänään kävin pitkästä aikaa uimassa - niin että en pitänyt vain rutiinia yllä vaan oikeasti uin - hitaasti mutta varmasti, noin neljäänkymmeneen minuuttiin kilometrin verran pohjan tuijotusta.

Huomenna edessä on uuden tekniikan haltuunotto eli rintauinti-tunti vol. 1(/4), jotta uimisesta saisi enemmän irti. Mukavampihan se on yhtä jaksoisesti uida jotain ihan oikeaa tyyliä.. Eli osa vaparia ja osa rintaa. Ilman että välissä räpiköi jotain epämääräistä.

Tästähän se taas lähtee. Kaksi kuukautta meni ihan päin ... ja kunto kerkesi lähtemään jonnekin siinä ajassa, mut nyt sitten isommalla draivilla uusi alku. Vielä ei sentään tule aikarajat vastaan tavoitteiden suhteen joten hyvillä mielin kohti kevättä.